Talviretkiharjoitus Seisemisessä, tammikuu 2018
Tammikuussa päätimme kaverini E.T.:n kanssa, että eiköhän kokeilla vähän talviretkeilyäkin, kun kerrankin on oikea talvi. Lunta ja pakkasta ja kaikki.
Vuokrasimme liukulumikengät Hiking travel Hit -firmasta Tampereelta lauantai-aamuna, ja suuntasimme Seitsemiseen. Söimme lounasta luontokeskuksessa ja päivä oli jo aika pitkällä, kun lopulta päästiin liikkeelle.
Tässä talviretkiharjoituksessa opimme:
- Liukulumikengät on ihan kivat
- Liukulumikengät ei ole kivat rinkka selässä
- On hirveän vaikea hiihtää pusikossa
- On vielä vaikeampaa hiihtää rinkka selässä pusikossa alamäkeen liukulumikengillä
- On vaikea suunnistaa, jos kädessä on sekä sauva että kompassi
- On vaikea suunnistaa suoraan, jos toinen koittaa katsoa kompassia hiihtäessä ja toisella ei ole esillä karttaa eikä kompassia ollenkaan.
- Kohtien 2-6 täyttyessä eteneminen on erittäin, erittäin hidasta.
Siinä vaiheessa, kun olimme hiihtäneet ehkä pari tuntia (?) ja edenneet ehkä 1/3 suunnitellusta muutaman kilometrin etapista, totesimme että on joko jäätävä yöksi siihen missä ollaan, tai hiihdeltävä omia jälkiä takaisin lähtöpisteeseen. Aurinko laskee ihan kohta. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon.
Olimme teltassa yötä tien läheisyydessä. Leiriytyessä ja ruokaa laittaessa koko ajan paleli joko sormet, varpaat tai koko kroppa. Teetilkka jäätyi mukiin ja ruuanloppu kattilaan, pullonsuu jäätyi, nenäliina jäätyi. Yölläkin oli vähän kylmä. Miksi en ottanut kahta makuupussia mukaan?
Seuraavana päivänä kävimme hiihtelemässä ihan muuten vaan, ilman rinkkoja. Ihan kivat nuo suksen tapaiset, mutta ei tuota ihan normaaliin hiihtoon voi verrata.
Jälkikäteen mietittiin, että ehkä, ehkä, tätä voisi koittaa uudestaankin, mutta hiihtomaastoksi jotain tasaista, suksiksi ehkä jotain muuta, tavarat ahkioon, taukovaatteeksi kunnon toppis eikä kevytuntsikkaa ja makuupussiksi jotain muuta kuin comfort -11c.
Maaliskuun miniretki
Oltiin parin kaverin kanssa yötä partiokämpässä ja käytiin kävelemässä Kuhankuonon reitistöön kuuluva Kahden järven kierros, n. 10km. Rentoa ja mukavaa. Nyt mulla oli taukovaatteeksi jättiuntsikka, jonka ostin facebook-kirpparilta tammikuun talviretkiharjoituksen jälkeen. (Nyt olisi kyllä riittänyt se kevytuntsikkakin.)
Lunta oli vielä maastossa, ja lumessa reitin varrella nähtiin ihmeellisiä laahausjälkiä, joille emme ole keksineet selitystä. Vähän niin kuin kävelijän repusta olisi roikkunut remmi lumeen asti, mutta välillä nuo laahausjäljet kävivät muutaman metrin päässä polusta ja ihmisten jäljistä ja kiersivät puiden toiselta puolelta. Jälkiä jatkui ehkä puolen reitin verran. Voisko olla ehkä joku koiran jälkienseurausharjoitus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti