Puolen vuoden merkinnät

Huh, puolen vuoden retket on jääneet bloggaamatta. Ruuhkavuosia puukkaa ja niin edelleen. Tekeminen on ollut prioriteeteissä korkeammalla kuin kirjaaminen. Tarttis olla kunnon kamerakin, että saisi edes kuvia julkaistavaksi.

2016

Riuttaskorpi lapsiperhe-seurueella (kesä-heinäkuu)

 Viikonloppu muutaman perheen seurueella. Itse jäin vielä yhdeksi yöksi lisää omien lasten kanssa, ja jatkettiin siitä sitten kesälomareissulle.
Telttailimme Riuttaskorven virkistysmetsän Haukijärven telttailupaikalla. Keittokatos oli kiva tällaisella isolla porukalla, mutta telttailupaikkaa hiukan ihmettelimme. Lähinnä paikaksi oli tarjolla hiekkatien pohjaa. Pari aukeahkoa kohtaa oli hiekkatien reunoilla, mutta niissä oli hevosenlantaa läjittäin. Hiukan vaati tetristä, että saimme kaikki teltat mahtumaan suht koht asiallisiin paikkoihin. Onneksi ei ollut muita kulkijoita, ja vuokrasaunakin oli meille varattu, joten häiriötä ei aiheutunut tien reunoilla olevista teltoista kenellekään.
Kävimme kävelemässä retkipoluilla, hienoja paikkoja täältäkin sitten löytyi, mutta kunnossapidosta huomasi, että nyt ei oltu liikkeellä Metsähallituksen virkistyspalveluiden ydinalueilla.

Onni on farmariauto.

Esisahatut halot.

Teijon kansallispuisto puolison kanssa (heinäkuu)

Vähän kävelyä, yksi yö laavulla. Komea kuutamo.

Retkirogaining (elokuu)

Liesjärvellä, kolmen naisen joukkueella. Vähän kiire meinasi tulla lopussa, mutta muuten ihan mukavaa oli.

Birgitan polku kavereiden kanssa (elokuu)

50 km viikonloppukävely.
Lähtö perjantaina Kirskaanniemen pohjoispuolella olevalta parkkikselta. Eka yö oltiin umpilaavulla, nimeä en muista. Uitiin pimeässä nakuna, otsalamput päässä. Ihan huippua! Lauantaina käveltiin pitkä päivä, oltiin teltalla yötä Siisjärven nuotiopaikan luona. Sunnuntaina loppukierros takaisin autolle, matkalla oli aika iso avohakkuukin, jonka keskellä oli laavu ja tulipaikka. Aika masentava ympäristö laavulle.
Muutenkin reitti oli hiukan pliisu, kun on tottunut kävelemään kansallispuistojen superhienoissa maisemissa. Talousmetsä on niin, noh, talousmetsää.

Hetta-Pallas 55km yksin (syyskuu)

Kellään kaverilla ei ollut vapaata samaan aikaan, joten tän vuoden pitempi vaellus tuli tehtyä yksin. Kohteeksi otin Hetta-Pallas -reitin, siellä olisi ainakin vastaantulijoita, niin että jos sattuisi jotain, en olisi aivan oman onneni varassa.

Menin tarjouslipulla VR:n makuupaikalla Rovaniemelle, ja sieltä bussilla Hettaan. Kylällä kävin kaupassa hakemassa voita ja juustoa, ja kävelin sitten kohti venerantaa. Matkalla jostain ovesta kurkkiva mies kysyi, tarvinko venekyytiä. Kyllä kiitos, tämäpä järjestyi kätevästi. Kaksi muutakin vaeltajaa tuli samaan kyytiin.

 Eka päivä oli vain puolikas, joten kävelin Pyhäkeron autiotuvalle, ja olin siellä teltassa yötä.

 Toinen päivä oli kirkas ja kaunis. Vaelsin Pyhäkerolta Sioskurun ja Tappurin kurun kautta Hannukurulle, jossa oli tosi paljon porukkaa. Sauna, ja nukkumaan telttaan.

Yksin vaeltaessa voi vaikka maata varvukossa just silloin kun siltä tuntuu

Kolmas päivä alkoi usvaisena Hannukurussa

Kolmantena päivänä Hannukurusta Montellin kautta Nammalakuruun, jossa olin autiotuvassa sisällä yötä. Neljäntenä päivänä Nammalasta Pallastunturille sakeassa sumussa. En käynyt Pallaksella tunturin laella enkä katsomassa olympiatulen muistomerkkiä, kun sumu peitti kaikki näkymät. Hyvä kun erotin seuraavan reittitolpan sumussa.

Miten jyrkässä ylämäessä voi olla näin märkää ja soista?!

Pallaksella kävin hotellin saunassa ja uimalammessa (ihanaa), ja menin läheiseen kotaan yöksi. Aamulla lähdin kotimatkalle. Bussi, odottelua, toinen bussi, yöjuna > vuorokauden matkustamisen jälkeen olin kotona.

Ihan mukava vaellus, ja hyvä kokemus yksinvaelluksesta. Matkustaminen yksin oli tylsää.

Evo lapsiperhe-seurueella (lokakuu)

Tuttu konsepti: kaksi yötä Rieskan kämpällä isolla porukalla. Päivällä kävelyä ympäri Evoa, illalla sauna ja nuotiolettuja. Aina toimiva setti. Tällä kerralla mulla oli mukana omien lasten lisäksi 6v. kummipoika, joka paljastui lettumestariksi. "Niin, enkä mä ees oo harjotellu."

Salpaus-rogaining 2016

Rogaaminen on rankkaa, pikkaisen haastavaa, ja hauskaa. Hauska tapa viettää vappuakin!

Ilmoittauduimme kolmen naisen joukkueella Salpaus-Rogainingiin, joka tänä vuonna oli vappuaattona Nastolassa. Otimme reippaasti 12 tunnin sarjan, vaikkei tässä mitään ultrajuoksijoita olla, kaukana siitä. Joukkueemme turkulais- ja porilaisjäsenet tulivat perjantaina tamperelaisjäsenen luo yöksi, josta sitten lauantaiaamuna ajeltiin Nastolaan. Illalla ja aamulla säätiedotusta katsellessa hiukan nauratti, luvassa oli varsin kostea vappu. Sadetta kahdella pisaramerkillä ainakin klo 12-18, ehkä klo 12-21. Jee jee.

Menomatkalla junassa askartelin mittalankoja. Vieras vierustoveri ei kommentoinut millään lailla puuhiani.

Mittakaava oli hiukan haastava 1:35 000. Askartelin yhden 57,14 cm langan ja neljä kappaletta 28,57 cm lankoja. Millitarkasti. Eiköhän näillä saada matkaa mittailtua.

Varusteet reppuun:

• rakkolaastareita + teippiä (per joukkue)
• buranaa, allergialääke, kyypakkaus (per joukkue)
• ideaaliside (per joukkue)
• avaruushuopa (per joukkue)
• vessapaperia + savetteja & käsidesiä minipullo (per joukkue)

• kompassi
• heijastinliivi
• otsalamppu + varapatterit
• minigrip puhelinta varten
• varapaita (ohut villakerraston paita), varasukat minigripissä
• paclite-sadetakki
• sormikkaat
• buff
• juomaletku vedelle
• 0,5l pullo urheilujuomalle
• urh.juomajauhetta x 2
• pähkinäpatukoita
• suklaata: 2 patukkaa, pussi minttusuklaapalloja
• 4 paria ruispalaa, metvurstia, juustoa
• energiageelejä 3, +2 kofeiinillä

Kisakeskukselle lisäksi mukaan:

• jumppamatto suunnittelualustaksi
• lankaa, nuppineuloja, sakset
• mitta, viivotin
• korostustusseja, lyijykyniä
• teippiä, kontaktimuovia
• vaihtovaatteet (suhinahousut, ohuet puolikalsarit, vaihtopaita, rintsikkatoppi)
• toiset lenkkarit

Tarkoitus oli lähteä liikkeelle juoksutrikoissa & juoksutakissa, mutta koska vettä tuli taivaalta aivan tosissaan, vaihdoinkin varavaatekassista päälleni suhinahousut (ei kyllä yhtään vedenpitävät nekään, mutta sateella mun mielestä miellyttävämmät kuin trikoot) ja repusta paclite-sadetakki. Trikoot jäi kisakeskukselle ja juoksutakki tuli reppuun mukaan.

Suunnittelu

Kartta saatiin klo 10 ja aikaa suunnitteluun oli kaksi tuntia. Puolessatoista tunnissa olimme valmiita. Nuppineulojen ympärille kieputeltiin yksi 20 km lanka ja kaksi 10 km lankaa. Vähän jätettiin lankaa löysälle, että on varaa kiemurteluun, ja saatiin 40 km täsmäämään aika kivaksi lenkiksi. Kaksi rastia (103 ja 61) jäi kategoriaan "haetaan jos on aikaa". 40 kilometriä tuntuu aika paljolta, mutta laskeskeltiin, että ehditään kyllä, jos metsäosuudet edetään maltillisella nopeudella 3km/h ja tieosuudet 6km/h.

Toteutus

Kisakeskukselta lähdimme tietä pitkin länteen, kuten tuntui tekevän huomattava osa muistakin. Vettä tuli kuin saavista kaataen, ja noin vartin päästä olivat vaatteet alushousuja myöten märät. Kylmä ei onneksi liikkuessa tullut. Jo muutaman sadan metrin jälkeen olimme samaan suuntaan etenevän joukon peränpitäjiä, aika moni lähti hyvinkin reipasta juoksutahtia.

Aluksi haimme rastin 93 Hevosniemestä, ei ongelmia. Sieltä lenkkipolkua/latupohjaa pitkin rastille 42. Huomasimme tehneemme reittisuunnitelman aivan merkittyä vaellusreittiä pitkin. Sopii hyvin meille, joukkueemme koostuukin just vaelluskaveruksista. Uimarannalla Villähteen Kukkasen rannalla pidimme ekan pienen evästauon. Uimarannalla oli huussikin käytössä. Sade alkoi hiipua.

Lähtö-93-42-83

Kukkasjoen ylityksen jälkeen tarkoitus oli edetä kartassa näkyvää polkua luoteeseen ihan kartan reunalle asti, ja sitten pohjoiseen rastille 83. Metsästä löytävät polut eivät kuitenkaan täsmänneet kartan polkujen kanssa, joten tehtiin pientä siksakkia hakkuaukioilla. Rastille osui aivan samaan aikaan mieskaksikko.

Sama mieskaksikko tavattiin sitten hetkeä myöhemmin rastin 101 tienoilla. Me tulimme suoraan etelästä hakuuaukean ja taimikon läpi ja pitkin rinnettä, he jostain muualta, ja kumpikin joukkue pyöri aika pitkään rastia etsimässä. Maasto oli kivikkoista ja kallioista männikköä, ei avokalliota kuten kartasta olisi voinut luulla. Maastonmuodot olivat hankalasti erottuvia, emmekä millään meinanneet löytää sopivia muotoja. Olisimme jo varmasti luovuttaneet, ellei tuo toinen joukkue olisi tullut vielä kerran vastaan, ja vahvistaneet, että nyt suunta on oikea. Jee, löytyihän se. Yhteensä tuon rastin lenkkiin meni noin tunti! Huh. Hiukan jäi mieltä kaivelemaan moinen ajankäyttö, mutta vielä enemmän olisi harmittanut, jos olisimme luovuttaneet ennen rastin löytymistä ja ajankäyttö olisi ollut turhaa. Nyt saatiin sentään 100 pistettä rastista. Ei olleet helpot 100.

101-52-71-81-95-91-72-vesipiste

Rastien 101 ja 52 välillä näimme useampiakin kisaseurueita ja muutamia pyöräilijöitä. Rasti 52 oli superhelppo. Paikka oli upea koski! Olimme taas merkityllä vaellusreitillä, ja sen helppokulkuisuuden takia etenimme hetken aikaa poluilla hakatun metsän sijaan, vaikka siitä vähän mutkia tulikin. Rastit 71 ja 81 olivat keskenään samantapaisia, isoja kivenlohkareita, jotka erottuivat hyvin metsässä. Näihin ei paljoa aikaa tuhlaantunut, mutta ko. rastien välissä kiellettyä suoaluetta kiertäessä kierrettiin vahingossa vähän turhan laajassa kaaressa, taas tuli turhia metrejä.

Tämän jälkeen edessä oli tieosuutta Kumian kylän läpi. Kello oli jotain kuuden kieppeillä. Olimme tavoiteajastamme jäljessä ainakin tunnin, mutta meidän hölkkänopeudella ei tuollaista juuri kiritä kiinni. Hölkkäsimme pieniä pätkiä tienlaitaa ehkä aavistuksen kävelyvauhtiamme nopeammin. Totesimme että 103 jätetään suosiolla hakematta (olis ollut 3km lenkki maantietä).

Rasti 95 löytyi nopeasti jyrkänteiden välistä, kun oli huolella luettu rastiselite lisätietoineen. Rastin jälkeen lähdimme reittipiirroksestamme poiketen pyrkimään kaakkoon kohti metsätietä. Minä kävelin hakkuualueen reunalla kaksi kertaa ruostuneeseen piikkilankaan, onneksi repesi vain housun lahje eikä sääri! Hakkuuta taas, risukkoa, argh. Metsätien jälkeen taas hakkuuta, risukkoa, pusikkoa. Rasti 91 löytyi ojien risteyksestä armottoman rämpimisen jälkeen, ja lisää pusikoissa rämpimistä tuli peltoa kiertäessä rastin jälkeen, ja toista peltoa kiertäessä ennen rastia 72. Näiden rastien tienoilla nähtiin yksi kolmihenkinen miesjoukkue ja kaksi nuorta naista pariinkin kertaan. Kaikki tuntuivat kiertävän eri suuntaan kuin me.

Sitten olikin edessä tiellä jolkottelua maalaismaisemassa. Seitenkakkoselta peltojen välisiä teitä pitkin juomarastille Myllykahvilalle ja sieltä teitä pitkin Sylvöjärven taakse. Myllykahvila oli jo suljettu. Vastapäisen talon pihalla grillattiin ja katseltiin tankkaustamme mielenkiinnolla. Oltiinkohan illan viimeiset vedenhakijat? Yksi vaihtoehto olisi ollut lähteä vesipisteen jälkeen suorinta tietä etelään, mutta koska se reitti olisi ollut lähes pisteetön, pysyimme alkuperäisessä reittisuunnitelmassa, kun laskujemme mukaan aika kyllä riittäisi ja varmaan voimatkin.

vesipiste-64-73-82-33-maali

Väli 72 ja 64 rastien leimausaikojen välillä oli näköjään melkein puolitoista tuntia. Ilmankos tiellä kävely tuntuikin niin pitkältä. Jalat alkoivat vähän painaa itse kullakin. Rastille 64 maastouduttiin taas metsään. Askeleet kivikossa ja risukossa eivät olleet enää aivan varmat ja alastulo kallioilta kävi neljän raajan varassa. Aurinko alkoi laskea ja rasti 61 peltojen takana metsässä, jonka laadusta ei ollut mitään varmuutta, päätettiin yksimielisesti jättää väliin. Jokaisella joukkueessa alkoi olla vähän rakkoja jaloissa, osaa laastaroitiin heti takaisin tielle päästyä.

Kuljimme tietä pitkin etelään, järven eteläpäässä käännös kohti länttä, ja leimaus rastilla 73. Tässä vaiheessa piti ottaa otsalamput esiin karttaa lukiessa. Rasti 82 oli jo kylän tuntumassa ja ihan lähellä kävelytietä, mutta kylläpä parisataa metriä tuntuu pitkältä säkkipimeässä risukossa! Rasti 33:n nurkilla liikkui rogaajia joka suuntaan, koko ajan joku joukkue tulossa tai menossa. Taisi olla monella sama ajatus, että tämä helppo otetaan sitten viimeisenä maalille tullessa.

Maaliin leimasimme itsemme noin klo 23.35. Aikaa jäi siis ylikin! Juomarastilla Myllykahvilan kohdalla olimme laskeskelleet, että ehdimme hyvin kiertää järven ja aikaa saattaa jäädä tuntikin yli. Illan pimetessä ja rakkojen kehittyessä varpaisiin alkoi kuitenkin tahti hiipua, ja ennen kylälle tuloa aloimme jo vilkuilla kelloa hermostuneena. Kartan vieras mittakaavakin hämäsi niin, ettei vielä tässäkään vaiheessa kisaa osattu kertavilkaisulla arvella kuinka monta kilometriä matkaa oikein on jäljellä.

Kuitin ajanotto on alkanut emitin nollauksesta n. 20 min ennen lähtöä.
Mutta mitä ihmettä on nuo miinusmerkkiset numerot viimeisten rastien kohdalla kokonaisaikasarakkeessa?

Maalin jälkeen kisakeskuksessa oli tarjolla riista- ja kasviskeittoa, ruisleipää, suolakurkkua, sipsejä, mehua, kahvia ja munkkeja! Olipa ihanaa. Väsyneenä siinä mutustellessa meni kisa-aika umpeen ja aika pian tuli tuloksetkin. Saimme 1000 pistettä eikä oltu ollenkaan viimeisiä, jossain vähän puolivälin alle sijoituksissa.

Olimme oikein tyytyväisiä itse suoritukseemme. Reittisuunnitelma oli oikein onnistunut! Osasimme hyvin arvioida oman tahtimme ja tasomme, ja tuli juuri sopivasti kiirehdittyä eteen päin. Suunnistussuorituksissa olisi parissa paikkaa ehkä ollut parantamisen varaa, mutta ihan hyvin me selvittiin, ottaen huomioon että joukkueessa oli yksi enemmän suunnistanut, yksi tuore suunnistusharrastaja ja yksi joka on käynyt kolme kertaa ikinä iltarasteilla.

Mitä olisi voitu tehdä toisin

Karttaan olisi kannattanut merkitä muutamia väliaikatavoitteita, mitä oltiin ääneen mainittu aamulla reittisuunnitelmaa tehdessä. Yksi niistä muistettiin matkan varrella, eli se piste missä tulee n. 20km täyteen ja olisi oltava viiden maissa, että jää tarpeeksi aikaa kaikelle lopulle. (Olimme siinä kuuden jälkeen ja siis jätimme ne kaksi jos-ehditään-rastia pois.) Sitä, mihin kohtaan 30km reitillä osuu, ei muistettu aivan tarkkaan. Ensi kerralla siis merkataan karttaan muutamat kilometrit! Vaikkapa 10 km välein.

Eväissä olisi pitänyt olla lisää suolaa. Ensi kerralla otetaan mukaan sipsejä, tuc-keksejä tms. Urheilujuoman osuus juomista olisi varmaan pitänyt olla isompi. Nyt tuntui, että vesi ei juuri imeytynyt. Onneksi riitti pusikoita, joissa kyykkiä.

Kuvia reitin varrelta ei tullut otettua, kun kamera (=puhelin) oli minigripissä märän repun pohjalla.



Suuret kiitokset järjestäjille Lahden Kaleva ja Lahden Taimi. Tullaan varmasti toistekin!

Ja taidetaanpa joskus tulla katsastamaan tuota Lapakiston vaellusreitistöä vähän rauhallisemmallakin liikkumistahdilla. Latureitistötkin näyttivät Nastolassa varsin houkuttelevilta.

12 tunnin sarjan voittajajoukkueen blogipostaus Niilosblog.
Yli tuplasti kilometrejä ja yli tuplasti pisteitä meihin verrattuna. :-D Mutta vähänkö me oltais hyviä, jos täti-ihmisille olis oma sarjansa, tai muhkeapeppuisille annettaisiin vähän tasoitusta nuoriin urheilijatyttöihin nähden. Nytkin taidettiin olla suunnilleen puolivälissä tuloslistaa, jos listataan pelkät naisjoukkueet.

Käenpesällä

Kävimme kavereiden kanssa viettämässä yhden maaliskuisen viikonlopun Evolla. Halusimme yöpyä jossain muualla kuin teltassa tai avolaavulla, sillä ihan kaikilla ei oikein talvikelpoisia makuupusseja ole. Evolla majoitusvaihtoehtoja on aika paljon, mutta voi kuinka ärsyttävän sekaisesti kaikki tieto on saatavilla! Luontoon.fi/evo/palvelut -sivulle on kyllä listattu eri palveluntarjoajien vaihtoehdot, mutta kaikkien tarkistamiseen saa kulutettua vaikka kokonaisen työpäivän, tai itse asiassa useammankin. Yhteen pitää soittaa, toiseen laittaa sähköpostia, jonkun kämpän vapaat/varatut ajat näkee sentään netistä. Lisäksi kaikkia näistä ei ole vuokrattavissa talvella ollenkaan, tai paikka josta varausta voi kysellä, ei ole auki.

Kun kyseessä on useamman ihmisen porukka, joista suurin osa on ruuhkavuosiaan eläviä äitejä, buukataan metsäreissutkin kalenteriin jo monta viikkoa etukäteen, ja jos ei haluta teltassa olla, olisi kiva saada majapaikka sovittua ja varattua ajoissa.

No, loppujen lopuksi saatiin yöpaikka bookattua, ja majoituskohteeksemme tuli Käenpesän laavukämppä. Hauskalta kuulostaa! Käenpesän varauslaavu, laavukämppä. Mistään netin uumenista emme onnistuneet löytämään kuin tuon yhden kuvan, eikä mitään kuvailuja laavusta sen tarkemmin, joten tässä nyt pieni kuvaus Käenpesästä:

Käenpesän varauslaavu

sijaitsee Evon leirialueella, Ylisen Rautjärven rannalla. Ympäristö on mäntykangasta, ja koska kyseessä on suurten partioleirien alue, voisin kuvitella että maasto on aika kulunutta. Näin talvella siitä ei tietenkään ole varmuutta.

Aivan laavulle asti pääsee autolla, ja parkkiin mahtuu mukavasti ainakin kolme autoa. Pihapiirissä on nuotiopaikka, ja yhdistetty puuvaja-huussi-rakennus. Huussi on uusi ja siisti. Laavun oviaukko on järvelle päin. Kaunista. Kaivoa tai lähdettä ei ihan lähellä tietääksemme ole.

Tilavaan laavuun mahtuu majoittumaan noin kymmenen henkilöä, ehkä kaksitoistakin. Meitä oli kuusi, ja järjestäydyimme laavua kiertäville lavereille niin, että kaikki nukuimme toisella pitkällä sivulla, toisella sivulla oli reput ja päädyssä ruoat ja keittimet. Päädyn laveri on kapea, mutta sivuilla nukutaan poikittain.

 

Käenpesän tulisija on pitkän mallinen tiilistä muurattu, ja sen päällä on iso huuva ja avoin hormi. Ihan mukavasti savu ohjautui hormiin, mutta kotiin tultua savunhaju kamppeissa oli kyllä melkoinen. Illalla pidimme tulisijassa aika isoa nuotiota, käytimme hyväksemme tulisija leveyttä. Laverin reunalla oli mukavan lämmin istuskella, mutta kahden metrin päässä nuotiosta oli pakkasta jo muutama aste. Yölämpötila kävi jossain -15°C -16°C välillä ja meitä vähän paleli. Muovisia vesikanistereita ei uskaltanut jättää nuotion reunalle, ja kahden metrin päässä tulisijasta ne jäätyivät.

Ilmanvaihto (tarkemmin sanottuna perjantai-iltana suorastaan tuuli) oli kämpässä hyvä. Kuten ylläolevasta kuvista vähän näkeekin, on katon lappeen alla rako, samoin katon harjalla koko laavun pituudelta, ja molemmissa päädyissä kolmiomalliset aukot. Oisko ajatuksena ollut savun poistuminen? Tuulisella ilmalla oli aika vilpoisaa...

Nuotiolla oli hyvä, irrotettava ritilä ja koukku vesipannulle. Iltapalaksi teimme nuotiopitsaa ja aamupalalle keiteltiin pannukahvit Vana Tallinn-tilkoilla maustettuna.

Jäimme kaipaamaan: pari naulaa oviseinällä olis ollut tarpeen. Harmi ettei meillä sattunut olemaan autoissa mukana.

Evon retkeilyalueella

oli taas ihanaa ja rauhallista, kuten aina ennenkin. Maaliskuun puoliväli on vähän haastava vuodenaika luonnossa liikkumisen kannalta. Voi olla talvi, tai voi olla kevät. Nyt paikoitellen olisi ollut tarvetta lumikengille, paikoitellen polut olivat peilijäiset ja täytyi laittaa kenkiin nastat alle, ja sitten taas paikoitellen etelärannoilla ja -rinteillä oli täysin sulaa ja kuivaa. Vastaantulijoita oli tasan yksi.

Lauantaina tehtiin 10-11km mäkitreeni jäisillä poluilla. Lounas syötiin nuotiolla Vaarinkorvessa.

Luolan geokätköä emme löytäneet, mutta yhden toisen kyllä.

 Sunnuntaina kiersimme Harjupolun. Upeaa! Lähteen alapuolinen lampi oli jäätynyt niin kirkkaaksi lasimaiseksi, että pohjan kasvit näkyivät upeasti. Aurinko paistoi ja oli hieno kevättalven päivä.

Evon vuokrakämpät ja -laavut

• Metsähallitus, luontopalvelut
  • Käenpesä, varattava laavukämppä. Laavukämppä sijaitsee Ylisen Rautjärven rannalla, Evon leirialueella, uimapaikan läheisyydessä. Laavuun mahtuu majoittumaan 10 henkilöä. Laavukämpässä on tulisija, jota saa käyttää metsäpalovaroituksenkin aikana. Laavun välittömässä läheisyydessä on kuivakäymälä. Varaukset: Hämeen luontokeskus.
  • Onnin maja, 4 + 2 hlöä. Varustukseen kuuluu puulämmitys, kynttilä- ja öljylamppuvalaistus, tulipaikka ja puucee. Sauna on erillisessä rakennuksessa. Huom! Kaivo on käyttökiellossa! Vuokra-aika 1.4.-30.11. Tiedustelut ja varaukset Hämeen luontokeskus.
• Lomarengas  
  • Rieska, Latvatupa, Ahdinkämppä, Niemistupa ja Hokajärvi(www.lomarengas.fi)
• Evon luonto
  • Ruuhijärvi ja Syväjärvi. Kokous-, juhla- ja majoitustilat sekä Syväjärvellä kalastus. Varaukset Evon luonto (www.evonluonto.fi) 
• Hämeen ammattikorkeakoulu
  • Rahtijärven kämppä, varaukset (03) 646 5302 (www.hamk.fi).
• Hämeenlinnan kaupunki
• Kelkutteen kämppä ja Kristianin kaskenpolttajan torppa,varaukset (Taruksen erämaaluonnon retkikohteet, www.hameenlinna.fi)
• Varauslaavut: Erakkomurju, Ukkoherra ja Vonkamies,varaukset (Taruksen erämaaluonnon retkikohteet, www.hameenlinna.fi)