Ilmoittauduimme kolmen naisen joukkueella Salpaus-Rogainingiin, joka tänä vuonna oli vappuaattona Nastolassa. Otimme reippaasti 12 tunnin sarjan, vaikkei tässä mitään ultrajuoksijoita olla, kaukana siitä. Joukkueemme turkulais- ja porilaisjäsenet tulivat perjantaina tamperelaisjäsenen luo yöksi, josta sitten lauantaiaamuna ajeltiin Nastolaan. Illalla ja aamulla säätiedotusta katsellessa hiukan nauratti, luvassa oli varsin kostea vappu. Sadetta kahdella pisaramerkillä ainakin klo 12-18, ehkä klo 12-21. Jee jee.
Menomatkalla junassa askartelin mittalankoja. Vieras vierustoveri ei kommentoinut millään lailla puuhiani.
Mittakaava oli hiukan haastava 1:35 000. Askartelin yhden 57,14 cm langan ja neljä kappaletta 28,57 cm lankoja. Millitarkasti. Eiköhän näillä saada matkaa mittailtua.
Varusteet reppuun:
- rakkolaastareita + teippiä (per joukkue)
- buranaa, allergialääke, kyypakkaus (per joukkue)
- ideaaliside (per joukkue)
- avaruushuopa (per joukkue)
- vessapaperia + savetteja & käsidesiä minipullo (per joukkue)
- kompassi
- heijastinliivi
- otsalamppu + varapatterit
- minigrip puhelinta varten
- varapaita (ohut villakerraston paita), varasukat minigripissä
- paclite-sadetakki
- sormikkaat
- buff
- juomaletku vedelle
- 0,5l pullo urheilujuomalle
- urh.juomajauhetta x 2
- pähkinäpatukoita
- suklaata: 2 patukkaa, pussi minttusuklaapalloja
- 4 paria ruispalaa, metvurstia, juustoa
- energiageelejä 3, +2 kofeiinillä
Kisakeskukselle lisäksi mukaan:
- jumppamatto suunnittelualustaksi
- lankaa, nuppineuloja, sakset
- mitta, viivotin
- korostustusseja, lyijykyniä
- teippiä, kontaktimuovia
- vaihtovaatteet (suhinahousut, ohuet puolikalsarit, vaihtopaita, rintsikkatoppi)
- toiset lenkkarit
Tarkoitus oli lähteä liikkeelle juoksutrikoissa & juoksutakissa, mutta koska vettä tuli taivaalta aivan tosissaan, vaihdoinkin varavaatekassista päälleni suhinahousut (ei kyllä yhtään vedenpitävät nekään, mutta sateella mun mielestä miellyttävämmät kuin trikoot) ja repusta paclite-sadetakki. Trikoot jäi kisakeskukselle ja juoksutakki tuli reppuun mukaan.
Suunnittelu
Kartta saatiin klo 10 ja aikaa suunnitteluun oli kaksi tuntia. Puolessatoista tunnissa olimme valmiita. Nuppineulojen ympärille kieputeltiin yksi 20 km lanka ja kaksi 10 km lankaa. Vähän jätettiin lankaa löysälle, että on varaa kiemurteluun, ja saatiin 40 km täsmäämään aika kivaksi lenkiksi. Kaksi rastia (103 ja 61) jäi kategoriaan "haetaan jos on aikaa". 40 kilometriä tuntuu aika paljolta, mutta laskeskeltiin, että ehditään kyllä, jos metsäosuudet edetään maltillisella nopeudella 3km/h ja tieosuudet 6km/h.
Toteutus
Kisakeskukselta lähdimme tietä pitkin länteen, kuten tuntui tekevän huomattava osa muistakin. Vettä tuli kuin saavista kaataen, ja noin vartin päästä olivat vaatteet alushousuja myöten märät. Kylmä ei onneksi liikkuessa tullut. Jo muutaman sadan metrin jälkeen olimme samaan suuntaan etenevän joukon peränpitäjiä, aika moni lähti hyvinkin reipasta juoksutahtia.Aluksi haimme rastin 93 Hevosniemestä, ei ongelmia. Sieltä lenkkipolkua/latupohjaa pitkin rastille 42. Huomasimme tehneemme reittisuunnitelman aivan merkittyä vaellusreittiä pitkin. Sopii hyvin meille, joukkueemme koostuukin just vaelluskaveruksista. Uimarannalla Villähteen Kukkasen rannalla pidimme ekan pienen evästauon. Uimarannalla oli huussikin käytössä. Sade alkoi hiipua.
 |
| Lähtö-93-42-83 |
Kukkasjoen ylityksen jälkeen tarkoitus oli edetä kartassa näkyvää polkua luoteeseen ihan kartan reunalle asti, ja sitten pohjoiseen rastille 83. Metsästä löytävät polut eivät kuitenkaan täsmänneet kartan polkujen kanssa, joten tehtiin pientä siksakkia hakkuaukioilla. Rastille osui aivan samaan aikaan mieskaksikko.
Sama mieskaksikko tavattiin sitten hetkeä myöhemmin rastin 101 tienoilla. Me tulimme suoraan etelästä hakuuaukean ja taimikon läpi ja pitkin rinnettä, he jostain muualta, ja kumpikin joukkue pyöri aika pitkään rastia etsimässä. Maasto oli kivikkoista ja kallioista männikköä, ei avokalliota kuten kartasta olisi voinut luulla. Maastonmuodot olivat hankalasti erottuvia, emmekä millään meinanneet löytää sopivia muotoja. Olisimme jo varmasti luovuttaneet, ellei tuo toinen joukkue olisi tullut vielä kerran vastaan, ja vahvistaneet, että nyt suunta on oikea. Jee, löytyihän se. Yhteensä tuon rastin lenkkiin meni noin tunti! Huh. Hiukan jäi mieltä kaivelemaan moinen ajankäyttö, mutta vielä enemmän olisi harmittanut, jos olisimme luovuttaneet ennen rastin löytymistä ja ajankäyttö olisi ollut turhaa. Nyt saatiin sentään 100 pistettä rastista. Ei olleet helpot 100.
 |
| 101-52-71-81-95-91-72-vesipiste |
Rastien 101 ja 52 välillä näimme useampiakin kisaseurueita ja muutamia pyöräilijöitä. Rasti 52 oli superhelppo. Paikka oli upea koski! Olimme taas merkityllä vaellusreitillä, ja sen helppokulkuisuuden takia etenimme hetken aikaa poluilla hakatun metsän sijaan, vaikka siitä vähän mutkia tulikin. Rastit 71 ja 81 olivat keskenään samantapaisia, isoja kivenlohkareita, jotka erottuivat hyvin metsässä. Näihin ei paljoa aikaa tuhlaantunut, mutta ko. rastien välissä kiellettyä suoaluetta kiertäessä kierrettiin vahingossa vähän turhan laajassa kaaressa, taas tuli turhia metrejä.
Tämän jälkeen edessä oli tieosuutta Kumian kylän läpi. Kello oli jotain kuuden kieppeillä. Olimme tavoiteajastamme jäljessä ainakin tunnin, mutta meidän hölkkänopeudella ei tuollaista juuri kiritä kiinni. Hölkkäsimme pieniä pätkiä tienlaitaa ehkä aavistuksen kävelyvauhtiamme nopeammin. Totesimme että 103 jätetään suosiolla hakematta (olis ollut 3km lenkki maantietä).
Rasti 95 löytyi nopeasti jyrkänteiden välistä, kun oli huolella luettu rastiselite lisätietoineen. Rastin jälkeen lähdimme reittipiirroksestamme poiketen pyrkimään kaakkoon kohti metsätietä. Minä kävelin hakkuualueen reunalla kaksi kertaa ruostuneeseen piikkilankaan, onneksi repesi vain housun lahje eikä sääri! Hakkuuta taas, risukkoa, argh. Metsätien jälkeen taas hakkuuta, risukkoa, pusikkoa. Rasti 91 löytyi ojien risteyksestä armottoman rämpimisen jälkeen, ja lisää pusikoissa rämpimistä tuli peltoa kiertäessä rastin jälkeen, ja toista peltoa kiertäessä ennen rastia 72. Näiden rastien tienoilla nähtiin yksi kolmihenkinen miesjoukkue ja kaksi nuorta naista pariinkin kertaan. Kaikki tuntuivat kiertävän eri suuntaan kuin me.
Sitten olikin edessä tiellä jolkottelua maalaismaisemassa. Seitenkakkoselta peltojen välisiä teitä pitkin juomarastille Myllykahvilalle ja sieltä teitä pitkin Sylvöjärven taakse. Myllykahvila oli jo suljettu. Vastapäisen talon pihalla grillattiin ja katseltiin tankkaustamme mielenkiinnolla. Oltiinkohan illan viimeiset vedenhakijat? Yksi vaihtoehto olisi ollut lähteä vesipisteen jälkeen suorinta tietä etelään, mutta koska se reitti olisi ollut lähes pisteetön, pysyimme alkuperäisessä reittisuunnitelmassa, kun laskujemme mukaan aika kyllä riittäisi ja varmaan voimatkin.
 |
| vesipiste-64-73-82-33-maali |
Väli 72 ja 64 rastien leimausaikojen välillä oli näköjään melkein puolitoista tuntia. Ilmankos tiellä kävely tuntuikin niin pitkältä. Jalat alkoivat vähän painaa itse kullakin. Rastille 64 maastouduttiin taas metsään. Askeleet kivikossa ja risukossa eivät olleet enää aivan varmat ja alastulo kallioilta kävi neljän raajan varassa. Aurinko alkoi laskea ja rasti 61 peltojen takana metsässä, jonka laadusta ei ollut mitään varmuutta, päätettiin yksimielisesti jättää väliin. Jokaisella joukkueessa alkoi olla vähän rakkoja jaloissa, osaa laastaroitiin heti takaisin tielle päästyä.
Kuljimme tietä pitkin etelään, järven eteläpäässä käännös kohti länttä, ja leimaus rastilla 73. Tässä vaiheessa piti ottaa otsalamput esiin karttaa lukiessa. Rasti 82 oli jo kylän tuntumassa ja ihan lähellä kävelytietä, mutta kylläpä parisataa metriä tuntuu pitkältä säkkipimeässä risukossa! Rasti 33:n nurkilla liikkui rogaajia joka suuntaan, koko ajan joku joukkue tulossa tai menossa. Taisi olla monella sama ajatus, että tämä helppo otetaan sitten viimeisenä maalille tullessa.
Maaliin leimasimme itsemme noin klo 23.35. Aikaa jäi siis ylikin! Juomarastilla Myllykahvilan kohdalla olimme laskeskelleet, että ehdimme hyvin kiertää järven ja aikaa saattaa jäädä tuntikin yli. Illan pimetessä ja rakkojen kehittyessä varpaisiin alkoi kuitenkin tahti hiipua, ja ennen kylälle tuloa aloimme jo vilkuilla kelloa hermostuneena. Kartan vieras mittakaavakin hämäsi niin, ettei vielä tässäkään vaiheessa kisaa osattu kertavilkaisulla arvella kuinka monta kilometriä matkaa oikein on jäljellä.
 |
| Kuitin ajanotto on alkanut emitin nollauksesta n. 20 min ennen lähtöä. Mutta mitä ihmettä on nuo miinusmerkkiset numerot viimeisten rastien kohdalla kokonaisaikasarakkeessa? |
Olimme oikein tyytyväisiä itse suoritukseemme. Reittisuunnitelma oli oikein onnistunut! Osasimme hyvin arvioida oman tahtimme ja tasomme, ja tuli juuri sopivasti kiirehdittyä eteen päin. Suunnistussuorituksissa olisi parissa paikkaa ehkä ollut parantamisen varaa, mutta ihan hyvin me selvittiin, ottaen huomioon että joukkueessa oli yksi enemmän suunnistanut, yksi tuore suunnistusharrastaja ja yksi joka on käynyt kolme kertaa ikinä iltarasteilla.
Mitä olisi voitu tehdä toisin
Karttaan olisi kannattanut merkitä muutamia väliaikatavoitteita, mitä oltiin ääneen mainittu aamulla reittisuunnitelmaa tehdessä. Yksi niistä muistettiin matkan varrella, eli se piste missä tulee n. 20km täyteen ja olisi oltava viiden maissa, että jää tarpeeksi aikaa kaikelle lopulle. (Olimme siinä kuuden jälkeen ja siis jätimme ne kaksi jos-ehditään-rastia pois.) Sitä, mihin kohtaan 30km reitillä osuu, ei muistettu aivan tarkkaan. Ensi kerralla siis merkataan karttaan muutamat kilometrit! Vaikkapa 10 km välein.
Eväissä olisi pitänyt olla lisää suolaa. Ensi kerralla otetaan mukaan sipsejä, tuc-keksejä tms. Urheilujuoman osuus juomista olisi varmaan pitänyt olla isompi. Nyt tuntui, että vesi ei juuri imeytynyt. Onneksi riitti pusikoita, joissa kyykkiä.
Kuvia reitin varrelta ei tullut otettua, kun kamera (=puhelin) oli minigripissä märän repun pohjalla.
Suuret kiitokset järjestäjille Lahden Kaleva ja Lahden Taimi. Tullaan varmasti toistekin!
Ja taidetaanpa joskus tulla katsastamaan tuota Lapakiston vaellusreitistöä vähän rauhallisemmallakin liikkumistahdilla. Latureitistötkin näyttivät Nastolassa varsin houkuttelevilta.
12 tunnin sarjan voittajajoukkueen blogipostaus Niilosblog.
Yli tuplasti kilometrejä ja yli tuplasti pisteitä meihin verrattuna. :-D Mutta vähänkö me oltais hyviä, jos täti-ihmisille olis oma sarjansa, tai muhkeapeppuisille annettaisiin vähän tasoitusta nuoriin urheilijatyttöihin nähden. Nytkin taidettiin olla suunnilleen puolivälissä tuloslistaa, jos listataan pelkät naisjoukkueet.
