Kesä 2018

Komio/Poronpolku, toukokuu 2018

Muutaman naisen porukalla käytiin Hämeen järviylängön itäisellä puolella, joka oli meille kaikille ennestään tuntematonta aluetta. Tavoistamme poiketen ei selvitelty alueesta juuri mitään etukäteen, ei suunniteltu reittiä, yöpymisiä tai muuta. Päivämäärä oli kyllä sovittu jo aiemmin, mutta kohde valittiin vähän viime hetkellä. Olipa kiva yllätys mitä taas löydettiinkään. Hienoja harjuja, polkuja ylös alas. Aurinkoa, kukkia, pieniä pulahduksia lammissa.

Tapasimme Luutalammin pysäköintipaikalla Komion luonnonsuojelualueella, ja kävelimme Poronpolkua pohjoiseen ja sitten takaisin. Reissu kesti perjantai-illasta sunnuntaikeskipäivään asti, ja nähtiin tuona aika kymmeniä maastopyöräilijöitä! Siinä pikkuhiljaa meille selvisi, että tämä onkin eteläisen Suomen maastopyörätaivas. Tosi hienoja reittejä, ja kyllä me kävelijöinä mahduttiin ihan hyvin joukkoon.

Kuinka kauniisti kaksi Synmat-alustaa sopiikaan kaverin telttaan.

Jukola 2018 Hollola

Hikeä, pölyä, onnistumisia, pieniä pummeja. Päästiin optimitavoitteeseemme, eli molemmissa joukkeissa saatiin ankkuri matkaan ennen yhteislähtöä. Joukkueessamme on tätä retkikaveriporukkaa, nettikavereita ja kaverin kavereita. Ihan sekalaista harrastelijasuunnistajaa laidasta laitaan.

Pölyiset naiset saunassa

Melomassa Kroatiassa

Olimme perheen kanssa kesälomalla Kroatian Pulassa, ja yhdelle päivälle varasimme sieltä opastetun melontaretken. Opasfirma oli Aktivist Sport, joilta varasimme puolen päivän melonta- ja snorklausretken luolille. Seurueessa oli oppaan ja meidän nelihenkisen perheen lisäksi kaksi pariskuntaa. Kanootteina oli sit-on-top-kaksikkokajakit, todella helpot aloittelijoillekin. Noille retkille voi osallistua ilman minkäänlaista kokemusta melonnasta.

Tykkäsimme! Opas oli mukava ja asiallinen, ja vei meidät tosi hienoihin paikkoihin, joihin tuskin olisimme osanneet mennä, jos olisimme vain vuokranneet kanootit.

Kuvan luola oli säkkipimeä, mutta kuvassa sitä valaisee muutama otsalamppu ja kameran salama. Luolan seinillä kimalteli lepakoiden kakkaa. Otsalamput ja oppaan ottamat kuvat retkeltä kuuluivat hintaan, samoin kuin pienet eväät (vettä ja hedelmiä). Myös märkäpuvut olisi saatu. jos sään puolesta olisi ollut tarvetta. Suosittelen Aktivist Sportia Pulassa kävijöille!

Pikavisiitti Teijoon

Loppukesästä käväisin pikkuteinin kanssa Teijon kansallispuistossa. Oltiin yksi yö Sahajärven Kalasuntissa, jonne pääsee käsikäyttöisellä lossilla. Olen käynyt viimeksi Kalasuntissa silloin, kun sinne piti mennä uimalla tai veneellä.

Saapuessamme rantaan oli lossi tietysti vastarannalla. Koitimme kiskoa sitä luoksemme, mutta lossi ei vaan liikkunut. Vesi oli tosi matalalla, ja todettiin, että lossi taitaa olla pohjassa jumissa. Koska apuvoimia ei ollut saatavilla, päätimme uida vastarannalle.

1. uikkarit päälle ja järveen. Rinkat jätettiin rantaan.
2. uinti vastarannalle, josta
3. lossilla takaisin alkuun
4. vähän vaatetta uikkareiden päälle, rinkat kyytiin
5. lossilla Kalasunttiin

Hieman rankahko, mutta hauska reitti tuollaisen seikkailunhaluisen juniorin kanssa, hellesäällä ainakin. Tuo Kalasuntin lossi on muuten aika raskas vetää! Retkiseurueessa kannattaa olla ainakin yksi normaalivoimainen aikuinen. Lossi kai kaipaisi pari rullaa lisää vaijerin kulkuaukkoihin.

Oli helteinen ja kaunis sunnuntai-ilta, ja Kalasuntissa oli meidän lisäksi viisi telttaa, mutta kaikki olivat tosi hiljaisia ja rauhallisia seurueita. Muiden läsnäolon huomasi vain huussipolulla, jossa jokainen hiippaili vuorotellen. Tulimme saareen vasta illansuussa, ja harmittavasti kaikki auringonlaskun suuntaan olevat maisemapaikat oli jo varattu. Ens kerralla täytyy muistaa tää, ja tulla leiriytymään aiemmin!

Lossinhaku-uinti ei riittänyt, lapsi halusi vielä iltauinnille saaren takaa vastarannalle ja takaisin

Jälkikasvu valitsi iltapalaksi nuudeleita JA puuroa JA mutakakkua

Lossilla kotiin päin

Talviretkiharjoittelua

Talviretkiharjoitus Seisemisessä, tammikuu 2018

Tammikuussa päätimme kaverini E.T.:n kanssa, että eiköhän kokeilla vähän talviretkeilyäkin, kun kerrankin on oikea talvi. Lunta ja pakkasta ja kaikki.
Vuokrasimme liukulumikengät Hiking travel Hit -firmasta Tampereelta lauantai-aamuna, ja suuntasimme Seitsemiseen. Söimme lounasta luontokeskuksessa ja päivä oli jo aika pitkällä, kun lopulta päästiin liikkeelle.

Tässä talviretkiharjoituksessa opimme:

1. Liukulumikengät on ihan kivat
2. Liukulumikengät ei ole kivat rinkka selässä
3. On hirveän vaikea hiihtää pusikossa
4. On vielä vaikeampaa hiihtää rinkka selässä pusikossa alamäkeen liukulumikengillä
5. On vaikea suunnistaa, jos kädessä on sekä sauva että kompassi
6. On vaikea suunnistaa suoraan, jos toinen koittaa katsoa kompassia hiihtäessä ja toisella ei ole esillä karttaa eikä kompassia ollenkaan.
7. Kohtien 2-6 täyttyessä eteneminen on erittäin, erittäin hidasta.

Siinä vaiheessa, kun olimme hiihtäneet ehkä pari tuntia (?) ja edenneet ehkä 1/3 suunnitellusta muutaman kilometrin etapista, totesimme että on joko jäätävä yöksi siihen missä ollaan, tai hiihdeltävä omia jälkiä takaisin lähtöpisteeseen. Aurinko laskee ihan kohta. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon.

Olimme teltassa yötä tien läheisyydessä. Leiriytyessä ja ruokaa laittaessa koko ajan paleli joko sormet, varpaat tai koko kroppa. Teetilkka jäätyi mukiin ja ruuanloppu kattilaan, pullonsuu jäätyi, nenäliina jäätyi. Yölläkin oli vähän kylmä. Miksi en ottanut kahta makuupussia mukaan?

Seuraavana päivänä kävimme hiihtelemässä ihan muuten vaan, ilman rinkkoja. Ihan kivat nuo suksen tapaiset, mutta ei tuota ihan normaaliin hiihtoon voi verrata.

Jälkikäteen mietittiin, että ehkä, ehkä, tätä voisi koittaa uudestaankin, mutta hiihtomaastoksi jotain tasaista, suksiksi ehkä jotain muuta, tavarat ahkioon, taukovaatteeksi kunnon toppis eikä kevytuntsikkaa ja makuupussiksi jotain muuta kuin comfort -11c.

Maaliskuun miniretki

Oltiin parin kaverin kanssa yötä partiokämpässä ja käytiin kävelemässä Kuhankuonon reitistöön kuuluva Kahden järven kierros, n. 10km. Rentoa ja mukavaa. Nyt mulla oli taukovaatteeksi jättiuntsikka, jonka ostin facebook-kirpparilta tammikuun talviretkiharjoituksen jälkeen. (Nyt olisi kyllä riittänyt se kevytuntsikkakin.)

Lunta oli vielä maastossa, ja lumessa reitin varrella nähtiin ihmeellisiä laahausjälkiä, joille emme ole keksineet selitystä. Vähän niin kuin kävelijän repusta olisi roikkunut remmi lumeen asti, mutta välillä nuo laahausjäljet kävivät muutaman metrin päässä polusta ja ihmisten jäljistä ja kiersivät puiden toiselta puolelta. Jälkiä jatkui ehkä puolen reitin verran. Voisko olla ehkä joku koiran jälkienseurausharjoitus?

2017 metsäreissut

Bloggaaminen on vähän unohtunut muilta kiireiltä. Harvoin tulee avattua läppäriä, ja kuvien siirtäminenkin tuntuu niin kovin työläältä puhelimelta ja kameralta. Tarkoitus on ollut, että laittaisin tänne edes ihan lyhyesti itselle muistiin metsä- ja vaellusreissut, mitä on tullut tehtyä, mutta onpa hankala muistella jälkikäteen. Vuoden 2017 aikaankin tuli kuitenkin muutama reissu tehtyä.

Loppiaisrogaining 2017 Nuuksiossa

Kolmen naisen joukkue, taas pakkasta sen -23c. Mukavaa oli, erityiskehut Thermos FBB750 Midnight blue -termospullolle. Toimii aina vaan. Aamuseiskalta pakattu kiehuvaan veteen tehty mustamerukkamehu oli klo 15 tuossa pakkasessa edelleen liian kuumaa juotavaksi. Poltin vähän huuleni, mutta onneksi mukissa mehu jäähtyi nopeasti.

Helmikuussa synttärikahvit Vaarniemen laavulla

Lunta ja aurinkoa. Täydellinen talvipäivä, vaikka vielä kaksi päivää aiemmin oli ollut täysin sulaa.
Kavereita ja sukulaisia, nuotiolettuja ja nokipannukahvit.

Vaarniemen laavu ja näkötorni löytyvät Turun ja Kaarinan välistä. Kävelyä parkkikselta hieman hiekkatietä pitkin, ja sitten napakka nousu ylös kallioille. Pahimmassa kohtaa rinnettä on uudet hyvät portaat.

Isojärven kansallispuisto, viikonloppureissu 24.-26.3.

Menomatkalla Turusta Tampereen kautta Isojärvelle mulla oli vähän huono olo, mutta ajattelin sen johtuvan aamuvuoroviikon väsymyksestä. Kilsa tai kaksi ennen määränpäätä oksensin tienposkeen ja parkkiksella alkoi sitten pahimman luokan mahatauti. Norovirus, sanoi työterveyshoitaja myöhemmin. Olipa onni, että alkoi parkkiksella eikä esim. kolme tuntia myöhemmin teltassa keskellä pimeää ja jäistä metsää!
Ihana kaveri Maija luopui retkestä ja ajoi mut takaisin Turkuun, yksin en olis matkasta selvinnytkään. Muut neljä kaveria tekivät reissun, joka oli ollut pimeä ja jäinen.
Reissun opetus: aina harsopyyhe, käsidesiä, muovipusseja ja varapikkarit mukaan, vaikka olis miten lyhyt retki tahansa.

Kamat pakattu Isojärveä varten. Uusi Synmat Hyperlite -makuualusta jäikin vielä testaamatta.

Uusinta Isojärvestä 5.-7.5. 2017

Kuusi kaverusta, joista yksi taisi olla sama kuin maaliskuun reissulla. Yksi kokonaan uusi jäsen porukassa! Sää kirkas ja kaunis, aika kylmää yöllä. Tosi upea paikka tuo Isojärvi, yllättävän erämaamainen.

Nyhtökaurastroganof -  uusi suosikkivegeretkiruokamme

Toukokuussa West Highland Way

40+40v. juhlavaellus kaverin kanssa, josta onkin jo bloggaus olemassa.

Jukola, Joensuu

Kesäkuussa piti olla mun eka Jukola (Venlojen viesti), mutta sain ajan ranteen hermopinteen leikkaukseen viikko ennen Jukolaa, joten suunnistus jäi väliin, ja olin mukana yksikätisenä huoltojoukkona.

Luolakallio, Kuhankuonon retkeilyreitistö, heinäkuu 2017

Yhden yön pikatuulettuminen Luolakalliolla yhden kaverin kanssa. Testailtiin, saisiko sadeviittaa käytettyä tarppina. (Ehkä joo yhdelle, kahdelle ei ainakaan jos pitäisi kuivana pysyä.) Tarppia ei tarvittu, oli aurinkoista ja nättiä, nukuttiin pelkän hyttysverkon alla.

8.-10.9.2017 Seitsemisen kansallispuisto

Arki-illat on kauhean lyhyitä reissun aloitukseen. Nähtiin Koveron parkkiksella juuri auringon laskiessa. Oltiin liikkeellä isolla porukalla, oliskohan meitä ollut seitsemän, joista kolme oli nimeltää Elina. Jälleen yksi uusi naama mukana.
Eka yö telttailtiin siinä parkkiksen lähellä olevalla telttailupaikalla, jossa oli jo meitä ennen parinkymmenen hengen seurue jotain kurssiporukkaa. Juuri ja juuri saatiin meidän teltat mahtumaan, melkein meni huussipolkujen päälle, mutta hyvin tultiin toimeen.
Lauantaina käveltiin Liesijärvelle, joka taitaa olla kansallispuiston hiljaisinta reunaa. Sunnuntaina vähän eri reittiä Haukilammen kautta takaisin Koveroon. Vettä sateli lauantaina hiljalleen pitkin päivää. Mukava ja leppoisa reissu. Testailtiin uusi varusteita, yhdellä uusi teltta ja tarppi, toisella vedensuodatin, kolmannella rinkka.

Etelä-Konnevesi ja Leivonmäki, lokakuu 2017

Kesälomaa jäi sairasloman takia käyttämättä, joten lokakuun puolivälissä oli taas hiukan vapaata, ja tein kaksistaan kaverini kanssa pienen roadtripin. Ajelimme iltapäivällä Turusta Etelä-Konneveden kansallispuistoon ja ehdimme taas just just leiriytyä ennen pimeän tuloa. Olimme teltan kanssa Vuori-Kalajan kodan luona kaksi yötä ja kävimme siitä käsin päiväretkenä kiertämässä Kolmen vuoren kierroksen. Reitti on 14-15km pitkä, ja meillä meni siihen koko päivä. Maasto on louhikkoista ja jyrkähköä, ja sateella oli mutaista ja liukasta, joten etenimme hyvin rauhalliseen tahtiin. Hienoja paikkoja taas, todella hienoja! Eipä ollut paljoa kulkijoita lokakuussa. Vuorikalajalla oli bussillinen jotain tyky-porukkaa eväsretkellä, mutta muuten ei juuri ketään missään.

Kolmannen päivän aamuna ajelimme Konnevedeltä Leivonmäelle. Leivonmäen kansallispuistossa majoituimme telttaan Lintuniemen laavulla ja kävelimme kansallispuiston pohjoispuoliskolla. Joutsniemen harju on kaunis. Täälläkin nähtiin vain muutama päiväretkellä oleva ihminen.
Neljänenä päivänä lähdimme kohti kotia, mutta ajelimme maisemareittiä Päijänteen kansallispuiston kautta ja vähän haukattiin happea Pulkkilanharjulla, jossa olen joskus vuosia sitten ulkoillut perheen kanssa.

tiskihommissa

Lokakuussa viikonloppu Haarajärven eräkämpällä Keski-Suomessa

Seitsemän serkusta ikähaarukalla 5-14v., kuusi aikuista, pari vierailevaa isovanhempaa. Retkeilimme Pyhä-Häkin kansallispuistossa ja söimme ja saunoimme. Pari tyyppiä vähän kalasti.

8.-10.12. Mökkeilyä Kustavissa

Ihanan pimeää. Saaristossa oli sulaa, märkää ja pimeää. Tämä oli pikkujoulu-mökkireissu metsäkavereiden kanssa, välillä ihan kivaa tällainenkin. Vähän geokätköilyä, kävelyä lähimetsässä, hyvää ruokaa, sauna, lautapelejä, ja hyvää seuraa.

Voi olla, että tästä nyt unohtui joku reissu. Ainakin kaikki päiväretket puolison ja lasten kanssa.

Näköjään v. 2017 on tullut retkeiltyä keskimäärin kerran kuussa. Tuohon päälle kun laskee sen, että olen joka kolmas viikonloppu töissä, ja iltaisin on ollut jonkin verran Turkurasteja ja Mustaa Jukolakoulua, niin ei ehkä ihme, jos puolisosta tuntuu, että oon aina jossain metsässä...

Vuonna 2017 liityin Suomen Latuun ja takaisin partioon.